| Lapissa kaikki kukkii nopeasti
|
| maa, ruoho, ohra, vaivauskoivutkin
|
| tuot olen aatellut mä raskahasti
|
| kun katson kansan tämän vaiheisiin
|
| Miks meillä kaikki kaunis tahtoo kuolla
|
| ja suuri surkastua alhaiseen
|
| miks meillä on niin monta mielipuolta
|
| miks vähän käyttäjiä kanteleen
|
| Muualla tulta säihkyy harmaahapset
|
| vanhoissa hehkuu hengen aurinko
|
| meil ukkoina jo syntyy sylilapset
|
| ja nuori mies on hautaan valmis jo
|
| Ja minä itse, miksi näitä mietin
|
| se merkki varhaisen on vanhuuden
|
| miks seuraa käskyä en veren vietin
|
| vaan kansan kohtaloita huokailen
|
| On vastaus vain yksi Lapin suvi
|
| sit aatellessa mieli apeutuu
|
| on lyhyt Lapin linnunlaulu, huvi
|
| ja kukkain kukoistus ja riemu muu
|
| Oi valkolinnut vieraat Lapin kesän
|
| te suuret aatteet teitä tervehdän
|
| oi tänne jääkää tänne tehden pesän
|
| jos muutattekin maihin etelään
|
| Oi oppi ottakaa joutsenista
|
| ne lähtee syksyin ja palaa keväisin
|
| on meidän rannoillamme rauhallista
|
| ja turvaisaa on rinne tunturin
|
| Havisten halki ilman lentäkäätte
|
| tekoja luokaa, maita valaiskaa
|
| mut talven poistuneen kun täältä näätte
|
| ma rukoilen, ma pyydän palatkaa |