| Mä tulin kunnailta, mannut jäi taa
|
| Suolanen sade kulmat kurtistaa
|
| Ja ku tammen takaa, feromoni, ekstaasi
|
| Näppäilen kieltäni, kitalaki plektrani
|
| Taas kerran sohvalle soikion suljin
|
| Sydämeni sirpaleiden reittiä kuljin
|
| Ja säkäl säpäleistä ehjäksi saan taas
|
| Murran puolet valmiista hedelmävaakaan
|
| Annan sulle painavamman palasen
|
| Paan oikeeseen käteeni vasemman lapasen
|
| Angervotiel en enää yksinkää oo yksin
|
| Ei mul oo yhtään mitään, voinko kanssas jakaa sen?
|
| En omista omaisuuttani, se omistaa mut
|
| Painajaisten rajalla pahimpia on aamut
|
| Se on usvaa, uni on vaan mustaa, kuvitelma on muu
|
| Tunteet, ne on tuskaa
|
| Tyytyväisyys on vaan laskettu onni
|
| Mut rumpufilli rinnassa katkasee sen kompin
|
| Jo unohtunu rytmi herättää zombin
|
| Ajattelijalla toinen aivolohko onkin
|
| Kas, voin kaavani heivata
|
| Neuroosiketjuni keskeltä leikata
|
| Naps, voin haavani teipata
|
| Ei muistilappu rinnas enää tervettä feikata
|
| Tää sama yksiö suurempi on
|
| Nää seinät koitti puristaa must ihmiskuution
|
| Äänettä muodostan huulille huulion
|
| Se hämmästystä kuvaa, nyt myrskytuuli on
|
| Mä ohjaan säätä mun mieleni alalla
|
| Mut tyyntä en toivo vaik sontsa on jo hajalla
|
| Mä otan kaiken vastaan, suu nyt ei mukista
|
| Jos mä alan vapisemaa, tuu ja tukista
|
| Tuikkivat tähdet mua odottaa saa
|
| Kohti meen toista niin porottavaa
|
| Oma aurinko oikee oma opo
|
| Oma ilman omistusta, oma ilman logoo
|
| Oma niinku oman itseni annan
|
| Miehel ei oo maata, meri omistaa rannan
|
| Hiekanmuruilla on yhteinen puu
|
| Metsällä on taivas ja nyt auringolla kuu
|
| Mä istun uupuneena sohvan pohjalla
|
| Mul on outo tunne ettei jotain oo kohdallaan
|
| Mut ehkä kaikki just on kohallaan ja se on outoo
|
| Opeta mua antaa vaan sen kohtalon ohjailla
|
| Samal ikkunalaudalla eri mies
|
| Samalta se näyttää mut tiessään on ies
|
| Se karisteli kivet harteilta pois
|
| Ja lopetti ajattelun, ei se ajattelija muuten ois |