| Tuli siivous päätökseen, helpommin hengittää voin
|
| Lattialle pudonneen sormuksen mustaan nieluun imuroin
|
| En nimestäsi enää saa selvää alta pinnan tummuneen
|
| Se kaiverrettiin pysymään minuun ja sormukseen
|
| Paljon meni nieluun sen, vietot joulunpyhien yhteisten
|
| Pölypussissa nyt juhlaa korkeaa ja mieltä matalaa, nyt kannan roskikseen
|
| Kyllä se imartelee, kun arvoni nousee, kun muut perääni viheltee
|
| Se korvias raatelee, nyt perääni kuolaat
|
| Minä kuulin sun laastarisuhteen keskeltä katkenneen
|
| Uuteen haavaan huudat vanhaa suolaa, kun sitä kirvelee
|
| Pujotit sormeeni sormuksen ja lupasit: tulen muita ennen
|
| Ja pappi sai kahvia juodakseen
|
| Me leikittiin pyhäkoulua aikuisten, leikkiä isojen lasten
|
| Tuli siivous päätökseen, minä meitä muistelin
|
| Ajan mittaan himmenin, ohueksi lailla siluetin, minä kalpenin
|
| Sanoit saaneesi enkelin, siiveniskuin hiljaisin pois lentelin
|
| Kyllä se imartelee, kun arvoni nousee, kun muut perääni viheltee
|
| Se korvias raatelee, nyt perääni kuolaat
|
| Minä kuulin sun laastarisuhteen keskeltä katkenneen
|
| Uuteen haavaan huudat vanhaa suolaa, kun sitä kirvelee
|
| Ei niin se mee, lumi tehköön enkelin eteiseen
|
| Minä rakastuin vain ihmiseen
|
| Minä luulin laastarisuhteen sut ehjäksi korjanneen
|
| Eikä pappikaan saanut kahvia juodakseen
|
| Kyllä se kirvelee
|
| Taisit viimeksi mua rakastaa, kun kreppirauta hiukset kihartaa
|
| Ja likkakaverit kasarityyliin kietoitui sifonkiin, siitä on aikaa
|
| Kyllä se imartelee, kun arvoni nousee, kun muut perääni viheltee
|
| Se korvias raatelee, nyt perääni kuolaat
|
| Minä kuulin sun laastarisuhteen keskeltä katkenneen
|
| Uuteen haavaan huudat vanhaa suolaa, kun sitä kirvelee
|
| Ei niin se mee, lumi tehköön enkelin eteiseen
|
| Minä rakastuin vain ihmiseen
|
| Minä luulin laastarisuhteen sun ehjäksi korjanneen
|
| Eikä pappikaan saanut kahvia juodakseen
|
| Kyllä se kirvelee |